perjantai 16. kesäkuuta 2017

Välillä poimitaan työstä tuloksiakin


Siitä huolimatta, että ruuhkavuodet ruuhkauttaa pientä ihmismieltä, arkea, aikaa ja elämää, on tänä vuonna ollut ilo saada myös tuloksia. Tällä hetkellä ollaan vähän pilvissä. Islanninkoirien erikoisnäyttely oli viime viikonloppuna ja se oli kyllä kaiken matkustamisen arvoista.

Lähdettiin Valkeakoskelle koko perheen voimin koko viikonlopuksi. Perjantaina ohjelmassa oli agilityn rotumestaruuskilpailu, johon Nuura osallistui Kaisan (Nuuran tyttären Nukan omistajan) ohjaamana. Lauantaina oli itse näyttely, johon olin ilmoittanut kaikki koirat, lisäksi Emma osallistui Neekan kanssa lapsi&koira- kilpailuun, Neeka ja Onni parikilpailuun ja Neeka sekä Onni Tunturiketun kennelin kasvattaja ryhmään. Sunnuntai oli meille tärkein eli tämän hetkisen päälajin, rally-tokon rotumestaruuskilpailu. Neeka ja Nuura osallistuivat AVO luokkaan ja Onni epäviralliseen namimölliluokkaan. Kiireinen viikonloppu siis koko lauman kanssa.

Pelkästään perjantai ylitti odotukset. Kaisa voitti Nuuran kanssa agilityn 1- luokan rotumestaruuden. Siistihän se rata ei ollut mutta  tarpeeksi hyvä, että riitti rotumestaruuteen. Ja parasta oli, että Kaisa voitti Nuuran tyttären Nukan kanssa mölliluokan rotumestaruuden. Ja koska ei tyytynyt enää vähempään niin vei toki myös 3-luokan rotumestaruuden vanhimmalla koirallaan Natalla. Kiitos Kaisa ja Onnea vielä kertaalleen!

Tässä kuvassa tytär ja äiti. Mölliluokan sekä ykkösluokan agilityn rotumestarit vuosimallia 2017.
Nuuran sekä minun oma jälkikasvu. <3
Ensimmäinen yö nukuttiin leirintäalueella ja siinäkin oli ihmettä kerrakseen Emmalle. Koirista sai olla ylpeä. Vaan eipä kolmen koiran kanssa reissata tarvitsisi, jos ne eivät osaisi käyttäytyä tilanteessa kuin tilanteessa. Jopa Onni oli matkalla kuin kotonaan ja se on kuitenkin joutunut omaksumaan vasta vanhoilla päivillään tätä meidän elämän rytmiä.


Tunturiketun Nonni Falhofnir
Lauantai alkoi meidän osalta urosten veteraaniluokalla eli Onnin näyttelykehällä. Ja huh mikä aloitus se olikaan! Veteraani uroksissa ei ollut kuin kaksi koiraa mutta toinen oli ihan mieletöntä näyttelymenestystä kerännyt Vuoreksen Zimba. Onni sai laatuarvostelun ERI ja voitti Zimban kehässä sekä sai SA:n. Melkein suoraan tästä kehästä mentiin paras uros kehään. Ajattelin, että käymme siellä kääntymässä ja harkitsin jopa poisjääntiä, kun pelkäsin muiden koirien räyhäämistä. En halunnu Onnille negatiivista kehäkokemusta, kun tämä näyttelyissä käyminen on kuitenkin ollut meille sellainen kiva yhteinen juttu.

Noh tapansa mukaan Onni ei kuitenkaan mistään mitään välittänyt vaan oli normaali oma itsensä ja lopulta tuomari nosti sen toiseksi parhaaksi urokseksi. Ja koska voittanut uros oli jo muotovalio sai Onni myös SERT:in Siis SERTIN! Siis erikoisnäyttelystä!! Kyllähän se meidän silmään on maailman kaunein koira (sori likat, nättejä työkii ootte mutta onhan Onni niin kun komee!). Tätäpä herkkua ei tarvitse varmaan ihan heti olla toistamiseen nauttimassa, että erikoisnäyttelystä menestystä niitetään.. Päivän päätteksi Onni valittiin vastakkaisen sukupuolen parhaaksi veteraaniksi.

Onnin menestyksen jälkeen oli lapsi ja koira -kilpailu, jossa Emma (ainoana osallistujana) sai käydä Neekan kanssa näyttämässä koiranaistaitojaan. Suuret kiitokset ihanalle tuomarille Katariinalle. Vähänhän tuo koiran esittäminen on vielä sähläämistä mutta, jos se siitä vähän vähemmillä sähläämisillä, kun isommaksi kasvaa :)

Ennen narttuluokkia oli parikilpailu, johon osallistuminen Neekan ja Onnin kanssa on aina ilahduttavaa. Ne ovat valmiiksi niin hyvin yhteen hiotunut pari, että niiden esittäminen on oikeasti kivaa. Tälläkin kertaa se näkyi ilmeisesti tuomarille asti, kun voitimme parikilpailun. Miun kultaturkkitiimi!

Iltapäivästä olikin jäljellä enää Nuuran avoimen luokan kehä, jossa Nuura joutui mitattavaksi, heittääntyi kaksinkerroin ja nappasi koko näyttelyn huonoimman laatuarvostelun eli tyydyttävän :D Mutta onpahan nyt saanut semmoisenkin. Neeka oli narttujen veteraanikehässä ja sai laatuarvostelun EH. Ei siis mainittavaa niistä kehistä. Sen sijaan Tunturiketun kennel oli paras kasvattaja ja sai kunniapalkinnon ja molemmat punaturkit saivat olla mukana hakemassa tätä titteliä. Jostain syystä Riitta ei valinnut Nuuraa tuohon neljän koiran edustusjoukkoon... ;) Kaiken kaikkiaan siis. Aivan käsittämättömän huikea näyttelypäivä!
Näyttelypäivän palkinnot ja voittajatiimi.
Tunturiketun Nonni Falhofnir ja Nanna Finna
Islanninkoirien erikoisnäyttelyn 2017 parikilpailun voittajat
Lauantaina majotuttiin hotelliin ja lauman käytöksestä sai taas olla ylpeä. Mikäs tällaisen porukan kanssa on matkustaessa. Onhan siinä säätämistä mutta aina pienet matkat kotiolot voittaa. Puolisoni saattaa olla toista mieltä... :D

Onni rally-tokon namimölliradalla.
Sunnuntaina olikin koko viikonlopun tärkein päivä eli rally-tokon rotumestaruudet. Aamu alkoi Onnin suorituksella. Eli Onni pääsi kokeilemaan lajia epävirallisessa namimölliluokassa. Kontaktin saaminen oli kyllä aika työn ja tuskan takana. Ajoittain jätkä tekee ihan tosi hyvää työtä mutta pitkäkestoista kontaktia siihen on seuraamisessa vielä haasteellista saada. Lähinnä kontakti on makupalaan. Mutta tehtävistä suoriuduttiin yllättävän hyvin. Häiriöharjoituksin tuosta saattaisi saada harrastuskaverin tähän lajiin ainakin ALO-luokan verran. Viiden koiran joukosta Onni oli lopulta kolmas.

Islanninkoirien rally-tokon rotumestaruus AVO rata

Mutta sitten koko viikonlopun kohokohta. Rally-tokon AVO-luokka ja tyttöjen suoritukset. Hittolainen! Neekan kanssa kaikki vaan meni nappiin. Keskittyminen, koiran vire, oma toiminta. Radalle lähtiessä oli ihan hirmusen hyvä fiilis ja koira teki ihan tasan parastaan. Yhden kyltin kohdalla harhautui nuuskuttamaan kyltin mennessään ja siitä tuli vähennys -1p. Muuten koko rata virheittä. Jäi ihan mahtava fiilis! Oli taas ihan sitä, mitä Neekan kanssa parhaimmillaan ollaan. Tiimi.

Nuuran suoritus oli viimeisenä ja samaan aikaan alkoi juuri sataa ja kehänauha tuulessa lepattamaan. Nuura reagoi herkästi kaikkiin häiriöihin ja niin nytkin. Lisäksi se jäi varmaan vähän liian korkeaan vireeseen ja haukahteli alkusuorituksen. Rally-tokossa se ei onneksi haittaa mutta en itse tykkää siitä. Alun sähläyksen ja keskittymisen puutteen takia uusin heti ensimmäisen kyltin. Loppurata meni läpi ihan ok, vaikka koira olikin aluksi vähän vallaton.

Lopputuloksena Neeka 99/100p ja Nuura 96/100p. Neeka voitti rotumestaruuden sekä luokan ja Nuura sijoittui molemmissa toiseksi. Miun huipputytöt! ja mikä päätös erikoisnäyttelyviikonlopulle!


Näillä eväillä lähdettiin kotiin. Takakontissa kaksi eri lajin islanninkoirien rotumestaria ja yksi SERTn erikoisnäyttelystä saanut näyttelykoira. Tälle kesällä tavoitteena on enää tyttöjen RTK2 koularit ja Onnin päänmenoksi on varmaan mietittävä MH- luonnekuvausta. Nythän sillä olisi muotovalion arvoon oikeuttavat SERTit kasassa. Huh heijakkaa. Pääni on edelleen pilvissä.